Retkemme anopin (Pirjo) kanssa alkoi keskiviikkona 26.8 ja määränpäänä oli Kolari pohjoisissa. Kolarin kunta
Retkemme alkoi automatkalla täältä Tammelasta Hämeenlinnaan, minne meidät toimitti Marian sisko Kirsi.

Saavuttuamme Hämeenlinnan juna-asemalle, matkamme jatkui sieltä yöjunalla kohti Kolaria..

Viimekertaisesta junamatkastani olikin jo vierähtänyt tovi aikaa. (30vuotta)
Anoppikin oli tätä ennen matkustanut vain kerran aiemmin junalla.

Junamatka kolariin kesti kaiken kaikkiaan noin 13 tuntia (pysähdyksiä oli jonkin verran matkalla). Junamatka itsessään olikin kokemus, ratapalikat junan alla pitivätkin meidät hyvin hereillä koko matkan, tosin pieniä torkkuja oli pakko ottaa.

Saavuttuamme Kolariin oli ilma aurinkoinen. Tehtyämme pienet ostokset rautatieaseman rakennuksesta jatkoimme matkaa kävellen kohti kolarin keskustaa.
Matkan varrella sain puhelun, puhelimessa tiedusteltiin, olinko jo Kolarissa. Ilmoitettuani sijaitimme, meitä vastaan tuli Kyllikki niminen henkilö, joka oli lupautunut opastamaan minua uusimman hankitamme johdosta.
Tuo hankinta oli Kolarin kunnan vanha kirjastoauto.

Autosta tulee Nukkekodin ja Lelun kiertävä nukkekotikauppa. Tarkoituksenamme olisi kiertää autolla ensi kesästä lähtien Tampereen, Turun, Hämeenlinnan ja Lahden alueella. Muitakin paikkakuntia laitamme kalenteriin.
Kannattaa laittaa ehdotuksia tulemaan ensi kesää varten, teemme erillisen kalenterin, mistä voi seurata missä päin liikumme ensi kesänä.
Homma on vielä suunnitteluvaiheessa, mutta tarkoituksena on, että meidät voisi myös tilata paikan päälle. Esim. nukkekotikerhoihin ym.
Kotimatkamme (yli 900km) anopin kanssa alkoi torstaina hieman yli yhden. Näin suurta autoa en ollut koskaan ajanut. Kyllikki opasti auton käytön ja ajoimme pienen lenkin ennen lähtöä kotiin. Tätä ennen olimme käyneet tankkaamassa auton. Tapahtuma olikin hieman erinlainen kuin normaali auton tankkaus, polttoainetta laskimme tankkiin hulppeat 250 litraa

Matkamme alkoikin vauhdikkaasti. Ajettuamme muutaman kilometrin, ilmestyi kuin varoituksesta kolme poroa ihmettelemään kirjastoauton matkaa pois Kolarista.

Matkalla pysähdyimme pienin välimatkoin. Jyväskylää ennen otimme pienet tirsat (unet). Aamulla hieman yli 5 jatkoimme matkaa kohti kotia. Saavuimme perille perjantaina noin 13:30. Ajourakka oli ohi ja Anoppikin sai hengähtää hieman helpotuksesta.
Ajettuani auton kotiin tulivat Verneri, Kosti, Marikki ja Maria katsastamaan uusinta hankintaamme, poikien mielestä auto oli jotain aivan uskomatonta, Marikki ihmetteli ja Äidin ajatuksia voin vain veikkailla, koska ilme oli sen näköinen
Ensikesää Odotellessa!
Esa
PS. Kiitos kaikille Kolarissa.